Pieni avaus minusta ja tämän blogin tarkoituksesta :)

No niin koitetaas aloitella tätä blogi elämää pelon sekavin tuntein ;) 

Ajattelin että tässä voisin hieman avata tämän blogin tarkoitusta ja lukijakin voi stoppaa tähän paikkaan lukemisen jos ei kiinnostusta tähän aiheeseen (mikä tulee olemaan opiskelun fiilikset ja omia ajatuksia elämästä) tai sitten jatkaa/seurata vain lukemista jos tuntuu aiheen olevan lähellä "sydäntään" :)Hieman tämä jänskättää tälläistä aloittaa koska kaikki täysin uutta ja TÄYSIN vierasta mutta oppia ikä kaikki hih:)

Minähän olen niinkuin kerroin -Tietoja minusta osiossa 31 vuotias pieni taskuraketti mallinen nainen :D joka elää täysin fiilisten ja haaveiden kautta jolla on myös hyvät ja huonot puolensa.Reagoin kaikkeen tunteilla ja sen hetkisillä fiiliksillä ja ne ihmiset tai asiat jotka koen olevan lähelläni niin pidän kiinni ravun ja leijonan lailla! Järjen käyttöhän on sallittu.. Ajattele järjellä ,älä tunteilla tarinaa harjoittelen kovasti ja olen toki myös oppinutkin näin toimimaa. esim tässä opiskelun haun yhteydessä koin molempia joka avas itelleni sen että tämähän se on mitä haluan ja mistä olen haaveillut! Otin härkää sarvista kiinni ja menin kohti unelmaani,haaveitani,päämäärääni!

Koulu on ollut aina kovin pelottava ajatus itelläni, lie johtuneenko omasta koulunkäynnistä peruskoulun aikaan vai mistä mutta se on ollu se "mörkö". Peruskoulun aikaan about 15vuotta sitten oli aikalailla elohiiri,malttamaton,riiviö,höpöttäjä,naurattaja(välillä pellekin),omantieni kulkija ja välillä se luokan "hönö" ja osittain oppimishäiriötä kärsivä teini joka tietysti vaikeutti asioita paljonkin ja siihen vielä lisätään oman elämän vaikeudet niin soppa täysin valmis! Loppujen lopuksi sain koulun käytyä itkujen kautta mutta tein sen vaikka en uskonut itseeni ja osa ihmisistäkään ei siihen uskonut mutta tein sen ja olikin ylpeä itsestäni vaikka peruskoulu suurimmalle osalle ihan perus juttu mutta mulle ei. Se tunne kun sain elämäni ensimmäisen stipendin päättötodistuksen kanssa ahkeruudesta,numeroiden nostamisesta oli aika huuiiikee :D ja KYLLÄ,olen siitä vieläkin ylpeä :) ! Minut tuntevat ihmiset ymmärtävät ehkä paremmin tämän mutta kuitenkin,olkaa ylpeitä pienistäkin asioista mitä elämässänne tapahtuu :)

Kovan peruskoulun ja siihen asti olevan rankan oman elämäni jälkeen päätin että koulu saa jäädä koska en tiedä mitä haluan(harva kai siinä iässä tietääkään!!) ja se on niin vaikeaa/hankalaa eli menen töihin. Hetki siinä näitä vaihtoehtoja miettiessä meni ja päätin kuuuitenkin kokeilla kauppista jossa viihdyin puolisen vuotta kunnes alkoi osittain pieni kiusaaminen opettajilta ja osalta oppilaista(KYLLÄ opettajienkin!) minuun kohdistuen ja minähän en sellaista suostu ottamaan vastaan! Kaikki tämä oli nuoruuden,menneisyyteni ja asuinpaikastani johtuvaa eli juuri tätä ennakkoluuloa mitä maailma täys! Tätä asiaa puitiin muutaman kerran mutta turhaan :(Mietin siinä pitkään suutuksissani ja suruissani että mitä ihmettä teen että en pysty tähän mitenkään jos 3vuotta sellaista ja siihen vielä se oma ns.Oppimisvaikeus niin eiii näinkään vahva ihminen siihen pysty...Päätin sitten lopettaa ja mennä sinne töihin mutta se häpeän tunne kun koulun lopetin oli aika suuri ja tein vielä mielessäni sen toooodella suureksi jota parannellessa menikin useat vuodet taoten päähän että en ole huono ihminen :) 

Hain duunipaikkoihin jos toiseen ja kunnes tärppäs! Sain kaupalta duunia ensin tarvittaessa kutsuttava kunnes sain täydet tunnit jne olin niiiin onneni kukkuloilla koska duuni oli ihanaa!kaiken puolin!Parastahan on ne ihmiset ja väitänkin että siinä olen hyvä ja ihan omiani,i love it <3 !! 

Siihen aikaa mietiskelin että ammattia siitä mutta eiii en uskaltanu koulu vuosien takia :( 

Yritin muutaman kerran mennä valintakokeisiin mutta pupu iski pöksyyn ja tei asian päässäni jälleen järkyttävän suureksi ja näin tästä tuli se "mörkö" elämääni..

Päätin että teen duunia niin kauan kun tuntuu hyvältä ja näin siinä menikin yli 10vuotta :D eli kaupan-tätinä kaiken kaikkiaan pyöresti 10v ja ihanaa oli KYLLÄ!!
Reilu vuosi sitten päätin kaupalla muiden omien asioiden ohella että NYT mun aika on tullu sinne kouluun ja PISTE!En nähny mitään muuta keinoa mennä kohti unelmiani jotka olivat vuosien saatossa tullut ajatuksiini.

Niin vain jäin kaupalta pois ja lähin sotkeen kohti Opiskelupaikan hakua,koska jos en olisi kertalaakista niin tehnyt niin siellä edelleen olisin koska sehän se tuttu ja turvallinen ja myös makee duunipaikka(kyllä,rakastin työtäni <3 ).

Kaksi ensimmäistä opiskelupaikan haastattelu pyyntöä tuli ja huuuhhh se "mörkö" sieltä jälleen kurkisti mutta en antanu sille otetta koska olinhan päättänyt että NYT MUN VUORO ja tönäsin sen "mörön" pois ja menin! I DID IT!!!!!

Näiden jälkeen järjetön migreeni kaks päivää jännityksen ja pelon lauetessa mutta heii olin tehnyt sen vaikka paikkoja en saanut mutta olin tehnyt sen!voitin sen!voitin itseni! (Järjettömän suuri kiitos läheisille ystävilleni kaikesta tsemppauksesta tämän asian tiimoilta! olette korvaamattomia <3 )Nyt oli hyvä jatkaa vielä suuremmalla sykkeellä kohti päämäärää :)
Vaikka olinkin törmänny useaan kertaa hylkääviin päätöksiin ja lauseeseen "olet ikävä kyllä liian vanha tähän koulutukseen niin toivomme hyvää jatkoa ja onnea opiskelupaikan etsintöihin" niin en lannistunut vaikka välillä meinasinkin mutta kun olin tähän ryhtynyt niin mielellisesti kuin täydestä sydämestäni niin PERIKSI EN ANTANU!!

Viimeinen haastattelu tuli keväällä..Oli niiin tylsän harmaan ja sateinen aamu kun lähin kohti Tavastilaa sovittuun haastatteluun ja mielikin taisi olla hieman sään kaltainen vaikkakin hyvän jännitystä ilmassa.Haastatteluun kuin pääsin niin arvatkaa kuka "jääty" täysin!!! minäpä niin..En ole vastaavaa tunnetta tuntenu sitten ikinä ja tunsin itseni todella surkeaksi kuin vaan osata voi ja tämähän oli seuraus siitä kun olin mielessäni päättänyt että minä niiiiiiiin tahdon tämän paikan ja hyvät on mahdollisuudet mutta tunne mikä jäi oli kauhea :( Kaksi haastattelijaa olivat hirmu mukavia ihmisiä ja tilanne oli muuten rento ja lupsakka koko haastattelun ajan mutta mikä lie tunteen toi?Yli yrittäminen?Oman pään sisäinen kamppailu?Jämäkkä päätös opiskelupaikasta?
Lähin kotiin kaatosateessa itkua pidätellen..Kodin oven kun avasin ja sillä siunaamalla sekunnilla kun oven sain kiinni purskahdi hirmu itkuun,se kaikki jännitys ja pelko ja kaikki laukes siinä oven pielessä ja siihen paikkaan! Samaan itkuun tuli sitten kaikki mitkä omassakin elämässä auki kuin avo haavat,tuore avioero,kertatoisensa jälkeen opiskelupaikan kielteisiä päätöksiä,yksinäisyys siis kaikki mahdollinen..Keräsin itseni ja mietin mikä siinä oli miksi se itku oli niin voimakas  ,kunnes tajusin että sehän olis järjetön jännitys mikä mulla siellä haastattelussa oli ja tuo ns."jäätyminen" ja ennenkaikkea se että en pystyny kenellekkään sanomaan et heii kaikki meni hyvin,loistavasti!Pyyhin kyyneleet ja taisin tokaista itselleni ihan ääneenkin että parhaani siinä tilanteessa tein ja nyyt jäämme odottelemaan päätöstä(vaikka vannoin että ihme on jos sen jälkeen paikan saan koska oli omasta mielestä menny penkin alla suurin osa haastattelusta!).

Olipahan vielä perjantai iltapäivä kun istuin talon/"ni" rappusilla nauttien hyvästä fiiliksestä joka oli ollut koko päivän (lie mistä johtuva :D ) juoden kaffetta (ylläri :D ) ja koira paino pitkin pihaa pallojensa ja keppiensä kanssa kunnes jotain pläräsin puhelinta ja meninkin meiliä kattoo (en juuri ikinä puhelimella katso meiliä!).Huomasin tutun nimen ja meilin ensimmäiset lauseet -olemme valinneet...!! Avasin meilin ja MINUT OLI VALITTU!!!! MIITÄÄ?? OIKEASTI!!! Siis pääsenkö matkailu alalle opiskelemaan ?? mikä hienompaa kun tulevaisuus:Paljon ihmisiä ympärillä,uusia kokemuksia ja rajattomia mahdollisuuksia!! Muutama tanssi hyppy ilon kyynel siinä tuli pihalla (naapurit varmaan ajatelleet että hulluhan toi nainen on!) tuli tehtyä ja sit se puhelinralli rakkailleni että sain paikan :D !!!

Opiskelupaikan myöten myös tämä blogi hässäkkä liittyy opiskeluun ja sillä päätinkin että pidän blogia näistä fiiliksiä vuoden aikana tästä ihanasta uudesta jutusta mitä on eli opiskelusta ja sen tuomista uusista kokemuksista kaikkien pelokkaiden vuosien jälkeen :)Toki voi tulla ärräpäitäkin tänne koska olen kuitenkin voimakas persoona ja juuri se tunteilla eläjä :D  mutta pääasiana että fiiliksiä käyn läpi tämän opiskelun ajan ja jos jonkun näillä kirjoituksilla saan miettimään että "josko mäkin uskaltaisin" niin silloin tämän tarkoitus on toteutunut <3 :)

Pahoittelen jos tekstit sisältää paljonkin kirjoitusvirheitä mutta kun tohkeissani tästä asiasta kun kirjoitan niin voi välillä unohtaa helposti kirjaimia tai vaikka ihan kokonaisia sanoja :DJos paljon samaa tulee kirjoitettua niin kertokaa toki ettei kirjoitukset ihan toista toisiaan eli reilusti vaan huikkaatte -Nyt Tarski riitti,olet sanonu jo miiljoona kertaa ;) 

Päästäkää "mörkö" pois ja olkaa rohkeita <3 !

Elämä voi viedä ja tuoda mutta unelmat ja haaveet eivät koskaan häviä vaan niille pitää elää jotta ne pääsee toteutuun :) !

Terkuin Iiiihan kohta opiskelunsa aloitteleva entinen pupupöksy:   Tarski,Tape,Tartsani;Taskuraketti mitä lie nimiä nyt onkin mulle keksitty :)  

<3

P.s Suuri kiitos tämän blogin perustamisen kanssa minua auttaneille ja anteeks :D <3